maanantai 26. kesäkuuta 2017

Työaamu

Miten tästä nyt töihin raaskii lähteä, kun puutarha on kauneutta täynnä?

Juhannusruusut, ihanat unikot, karjalanneidot amppelissaan. Liljapenkissä nuppuja, suloinen vaaleanpunainen poppis, siniset siperiankurjenmiekat uljaina. Päivänkakkarat raikkaan valkoisina, karhunvadelma täydessä kukassa, särkynyt sydän akileijoineen. Kärhöpenkin kaunis asetelma, siniset kurjenpolvet ja pikkuinen pelargonia. Mihin tahansa katson, luonto alkaa olla kauneimmillaan.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Perennojen parissa

Apupuutarhuri on pistänyt toimeksi ja siistinyt perennapenkkejä. Rikkaruohot pois, narsissien ja liljojen varret viherravinnoksi, hamppupäistärettä katteeksi. Tulipa kaunista.

Syysleimupenkkiä odotan kovasti, miltä se kesän mittaan tulee näyttämään. Se rakennettiin melko myöhään syksyllä, mutta kasvit näyttävät juurtuneen ja talvehtineen mukavasti. Edessä on tummanlilaa akileijaa, keskellä valkoista, vaaleanpunaista ja pinkkiä syysleimua, takana vaaleanpunainen pioni. Juurella keväisiä sipulikukkia sekä pienikukkaista markettaa. Laventeleistakin yksi taisi selviytyä talvesta.

Syreenipenkin perennat kasvavat kohisten. Tilaa on ja kosteutta riittää nyt, kun kaikki suuret syreenit kaadettiin keväällä. Metsäkurjenpolvet jo kukkivat, niiden vieressä viihtyy valkoinen syysleimu - puutarhatontun lisäksi.

Etualalla tarhaukonhattu ja ritarinkannus mittelevät, kumpi kasvaa korkeammaksi. Viime kesänä kumpikin voitti, mutta latvat tahtoivat sekaantua syreenin oksiin. Valkoinen maanpeiteruusu somistaa kokonaisuutta loppukesän kukinnallaan.

Maanpeitekasviksi istutimme valkoista sammalleimua, joka kukki keväällä kauniina - lilana - mattona.

Lyhtykukkaa oli vanhassa perennapenkissä siellä täällä, se on kova leviämään. Syksyllä kauniin oranssina loistava kukka sai ihan oman penkin, jossa voi kasvaa mielin määrin.

Jostain syystä syksyllä penkkiä tehdessäni olin huolissani siitä, tulikohan pikkusipuleita tarpeeksi. Idän sinililjaa, kevättähteä ja muuta kaunista. Huoleni oli turha.

Varmaan olin mättänyt niitä oikein roppakaupalla, kun liljat eivät meinanneet mahtua kasvamaan keskenään. Varretkin jouduin leikkaamaan viherravinnoksi, jotta lyhtykukat pääsevät kasvamaan. Ja ne ovat sentään aika voimakastahtoisia.

Pinkkipenkissä kasvoi viime kesänä etualalla ihastuttavaa sinipunaista verenpisaraa. Se näyttää kuitenkin jääneen talven jalkoihin, paksusta talviturpeesta huolimatta.

Laitoimme tilalle valkoisen särkyneen sydämen sekä iloisen vaaleasävyisen pelargonian. Sen takana rehentelee valkokukkainen kyläkurjenpolvi, takanaan pinkki pioni.

Äitienpäiväruusu kasvaa pionin juurella. Toisella puolella valkoisia narsisseja, harjaneilikkaa ja tulevaisuudessa myös tähtikukkaa, jonka nimeä ei vielä olla kuultu. Penkki päättyy komeamaksaruohoon, joka on mehiläisten ja perhosten suursuosikki.

Keskipihan liljapenkissä oli ruuhkaa. Tilaa järjestettiin leikkaamalla jalokiurunkannus sekä narsissien lehdet viherravinnoksi.

Keltainen saksankurjenmiekka penkin päässä ei taida tänä kesänä juuri kukkia, lehdet kyllä ovat sitäkin komeammat. Oranssi unikko on penkin alkuperäisasukas, samoin komeat oranssit päivänliljat ja pienemmät keltaiset. Myöhemmin niiden rinnalle nousee vielä uhkeaa valkoista päivänliljaa.

Penkinpään tulikellukka on kukkinut jo kertaalleen, uusia kukintoja odotellaan.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Puutarhakolibri

Orvokkien ympärillä on vipinää. Kolibri kiertää ja kaartaa, siivet lyövät silmänräpäystäkin nopeammin. - Niin kauan kuin aurinko osuu virtakennoihin.

Lähtiessämme kävelylle uteliaat varpuset lehahtivat oitis tutkimaan uutta tulokasta. Täytyy varmaan iltaisin nostaa kolibri verannalle, että se säästyy isompien lintujen lähemmältä tuttavuudelta.

video

perjantai 12. toukokuuta 2017

Talvesta selvittiin

Puutarha näyttää talvehtineen hyvin ja ahmii kevätaurinkoa aina kun se hieman lämmittää.

Isoäidin unikoissa oli vihreitä lehtiä koko talven, nyt niissä on jo paljon uutta kasvuakin. Unikoiden keskellä oleva mustaviinimarjapuu näyttää sekin hyväkuntoiselta, ensimmäisen talvensa jälkeen.

Suurissa pallolaukoissa on jo  rehevät lehdet. Myös kärhöpenkin maanpeitekasviksi istutettu pikkutalvio on juurtunut hyvin ja kasvattaa innokkaasti uusia varsia. Se ilahduttaa erityisesti, koska edellinen vaikea talvi kuulema söi monelta pikkutalviot.

Pallolaukkojen takana näkyy Helinän heinä. Olen nimennyt sen tätini mukaan, koska siemenet on saatu häneltä, kasvin nimeä ei vaan tullut kirjoitettua ylös. Siirsimme sen aikanaan parvekkeelta kukkapenkkiin ja yllätykseksemme se olikin monivuotinen. Jokin hernekasvi se näyttäisi olevan. Ruohoiset varret kasvavat tuuheaksi ja korkeaksi, kukkaset ovat herkän kauniit. 

Viljelylaatikosta putkahti tulppaani. Olen varmaan nostanut sen syksyllä turvaan jonkun kaivutöiden alta, mutta en yhtään muista. Nyt ei auta kuin odotella, minkä värisenä se kukkii. Sitten se löytää kyllä oikean paikkansa.

Pihan toinen puoli on täynnänsä idänsinililjaa ja kevättähteä. Joukossa posliinihyasinttia, helmililjaa, krookuksia, lumikelloakin vielä, ja tänä keväänä paljon vaaleanlilaa kukkasta. Viehättävää näin alkukeväästä, kun muut kukkaset vasta alkavat venytellä varsiaan ja lehtiään maan päälle.

Pian saadaan nauttia narsisseista ja tulppaaneista, sikäli kun kauriit eivät syö niitä iltapalakseen.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Keväthuumaa

keväthuumaa
Kummallisen talven ja kylmän kevään jälkeen - huumaavaa. En varmaan koskaan saa näistä kyllikseni.


perjantai 5. toukokuuta 2017

Kylpyjä linnuille

kylpyjä_linnuille

Jätelavapäivänä kannattaa varata reilusti aikaa. Ei niin, että omalta palstalta löytyisi paljonkaan poisheitettävää, vaan muiden tuomien tavaroiden tutkailemiseen. Joukosta löytyy aina jotakin itselle käyttökelpoista - jos ei muuta niin ainakin ämpäreitä ja taimiruukkuja.

Tänä vuonna noukin kottikärryihini myös pienen puisen laatikon, puutarha-asioille tarkoitetun. Putsaamista ja uutta saranaa vaille. Jos poraisi pohjaan muutaman reiän, se voisi olla hyvä siemenpussien säilytykseen. Nauloja, pieniä saranoita ja sen sellaista. Ränsistyneen puutarhatontun, josta en ole ihan varma. Sadevesisaavin, kun edellisestä halkesi pohja talvella. Sekä kaksi kivaa emalivatia, linnuille kylpyaltaiksi.

Pienempi sopii erinomaisesti syreeninhaaraan, ihan niin kuin olin aiemmin ajatellutkin. Isompi saa olla maassa poppiksen juurella, siinä ei nyt juuri kasva mitään. Siirsin siitä hiljattain kimpaleen jotain pikkusipulikukkaa niittykukkapenkkiin. Ehkä se kukkii ensi keväänä, niin tunnistaminen onnistuu helpommin. Elleivät kanit syö sen sipuleita, ne ovat kuopineet penkkejä melko ahkerasti.

Kiinnostavien tavaroiden bongailuakin mukavampaa päivässä on nähdä naapureita. Vaikka puutarhalla on kesän mittaan monenlaisia tapahtumia, harvassa on näin paljon osallistujia.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Muistipeli

muistipeli


Muistatko meidät, kuka on kuka?

1 idänsinililja, 2 jalokiurunkannus, 3 jokeri, 4 kurjenpolvi, 5 pioni, 6 raparperi, 7 ritarinkannus, 8 ruohosipuli, 9 ja 10 sahrami, 11 siperiankurjenmiekka, 12 saksankurjenmiekka, 13 särkynyt sydän, 14 ja 15 ukonhattu, 16 unikko

9 11 12 14
3 2 10 6
15 7 5 8
13 1 16 4

maanantai 1. toukokuuta 2017

Kesän alku

Kesän_alku
Vappupäivästä tuli aurinkoinen ja lämmin. Se ilahdutti mieltä, parin lumi- ja räntäsadepäivän jälkeen. Silmäniloksi istutin pinkin ruukkuneilikan - pinkkipenkkiin, kuinkas muuten.

Joka puolella näkyy herttaisia uusia alkuja. Pionit, ritarinkannus, särkynyt sydän, tohvelikukka, raparperi, jättilaukat, ruohosipuli, narsissit, unikot, jaloritarinkannus, kurjenmiekat ja monet muut jo muistan ja tunnistan.

Muutamista sen sijaan on vain aavistus, ajan myötä niillekin varmaan löytyy nimi.

Pienet sipulikukat ovat valloittavia. Iloiset talventähdet, lumikellot kauniine vihreine kuvioineen, idänsinililjat ja kevättähdet somasti sekaisin, kevätkurjenmiekat ja helmihyasintit siellä täällä.

Kunpa vain kanit jättäisivät krookukset rauhaan! Ja tulppaanit, kuka niitäkin syö?


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Radiossa


Laajasalon opiston toimittajaharjoittelija kävi eilen hämmästelemässä kevään tuloa puutarhalla ja teki jutun Yle Helsingille. Mukavasti tulevat esille kasvikunnan monimuotoisuus, tekemisen meininki ja ulkoilusta nauttiminen.

Juttu löytyy Yle Areenasta:   http://areena.yle.fi/1-4137284

Aikaisemminkin on toki julkisuudessa oltu. Viime keväänä puutarhan omenapuut kukkivat niin upeasti toukokuun lopulla, että Ylen toimittajakin kävi niitä hämmästelemässä:  Facebook

Kevättöihin oli silloin päästy jo maaliskuun lopulla:  http://yle.fi/uutiset/3-8773663

Kaupunginosaradiossa taas oli mainio juttu viime syksyn elomarkkinoilta, tapahtumista ja yhdistystoiminnasta. Alkaa kohdasta 23:01:   Kuuntele

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sinisilmät

Sinisilmät
Suloiset sinivuokot kurkkivat kulmaruusun juurelta. Turhaan pohdiskelin, tuliko syksyllä laitettua liikaa multaa niiden päälle. - Hyvin pärjätään!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kevätilta

Kevätilta
Kevät viipyilee, tänäänkin satoi lunta ja rakeita. Toissapäivänä tuli sateen jälkeen kaunis ilta, lämmin ja aurinkoinen. Krookuksia ja pieniä liljoja ilmaantuu päivittäin lisää, lumikellot ovat kukkineet jo kuukauden päivät. Narsissit alkavat nousta ja tulppaanien lehdet pilkottavat.



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Vadelmaverkko

vadelmaverkko
Nikkaroin karhunvadelmalle taustaverkon, leveän ja tuulessakin tukevan. Pienempisilmäisen kuin edellinen, josta versot kasvoivat läpi kurpitsamaalle. Tänä kesänä vadelman pitäisi kukkia ja tehdä ensimmäiset marjat. Versot pitäisi kuulema tukea vaakasuuntaisesti, niin ne ymmärtäisivät ryhtyä tuotteliaiksi. Verkkoon niitä on nyt hyvä kiinnitellä, kun muistaa varoa piikkejä.

Taustasta tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin - reilun kokoinen, mutta hyvin huomaamaton. Karhunvadelman viereen mahtuu vielä pieni istutus ruusupapua tai tuoksuhernettä, verkkoa pitkin kiipeilemään. 

Käytin samaa aitaverkkoa jolla olemme reunustaneet kukkapenkkejä, suojaksi kaneilta ja ruohonleikkurilta. Korkeutta sain jatkamalla verkkoa alareunasta.

Aiempaa aitaa varten maahan oli lyöty metalliputket, joihin sujautin pitkät vihreät kukkakepit. Verkko on ylhäältä pujoteltu keppeihin ja alhaalta sidottu rautalangalla.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Omapäiset krookukset

omapäiset_krookukset
Vuodenaikapenkkiä myllätessäni yritin samalla siirtää krookuksen sipuleita kauemmaksi aitaverkosta, että mahtuisivat kasvamaan paremmin. Turhaa työtä näemmä - omapäisesti ne hiipivät aidan alle ja pihan puolellekin.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pääsiäispuu

pääsiäispuu

Alunperin ajattelin hakea muutaman pajunvitsan ja laittaa ne koristeltuna minttupenkkiin, ohikulkijoiden iloksi. Pyöräilin läheisen luonnonsuojelualueen viertä, mutten oikein löytänyt sopivia pajuja, joista olisin raaskinut napsia oksia. Sen sijaan jäin ihastelemaan upeita kevätmaisemia, muuttomatkoiltaan palanneita lintuja ja luonnontilaista metsää.


Nappasin sitten kauniin sireeninlatvan, jonka joku naapuri oli kärrännyt risukasaan, ja askartelin siitä kokonaisen pääsiäispuun. Tipuja, munia, höyheniä, kärpässieniä... iloisia värejä alkavaan kevääseen. Juurelle kylvin vähän vehnää. Eihän sitä tiedä jos tulisi lämpimiä päiviä, se voisi nousta oraalle juuri sopivasti, sipulikukkien kera.



tiistai 4. huhtikuuta 2017

Hetki verannalla

hetki_verannalla
Vihdoinkin sain hetkeni verannalla. Tai siis tuolin, jossa nauttia hetkestä. Tai oikeammin paikan tuolille, ja jopa pienelle pöydällekin.

Mökin ostoajoilta mieleeni jäi verannalla ollut korituoli. - Siinäpä ihana paikka istuskella, ihastella puutarhaa ja vaikka lueskella, muistan ajatelleeni. Auringossa kylpevä veranta kun on aina lämmin, ja sateella suojaisa, mutta kuitenkin näköalapaikalla.

Kuinka ollakaan, veranta kuitenkin täyttyi nopeasti erilaisista asioista. Ajoittain se on muistuttanut enemmän varastoa kuin lepopaikkaa.

Talvella sitten päätin tehdä tuolille tilaa ja purkaa päädyssä olleen vanhan työkalupenkin, vaikka olin siihen asti ajatellut sen säilyttää. Purkutyön ja pienen nikkaroinnin jälkeen tuolin paikka oli valmis. Maalaamisen sentään jätin kesäiseksi puuhaksi.

Tänään asetin paikkaan tuolin viltteineen, pöydän liinoineen, eväsmehun ja keksipurkin. Ja sitten vain nautiskelin kevään tulosta.

Ensimmäisen kärpäsen surina, mustarastaan laulu, ilta-auringon säteet. Kesää odottava puutarha, pihasuunnitelmat, oma rauha.