sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syksyn aurinko

Oman pihan auringot ilahduttavat pilviselläkin säällä. Kyllä kannatti pistää kampoihin kanille, joka piti auringonkukkaistutusta salaattipöytänään alkukesällä.

Nuppujen avautumista oli myös hauska seurata. Parissa - kolmessa päivässä kukka aukeaa täyteläiseksi.

Mehiläiset ja kimalaiset herkuttelevat kukissa kilvan. Kukinto on niin suuri, että siihen mahtuu useampikin ruokailija samaan aikaan.

tiistai 15. elokuuta 2017

Hattukukka

Opin hiljattain, että särkyneen sydämen kuuluukin lakastua jo keskikesällä. Se on alkukesän kasvi, silloin vehreä ja kukassa. Minä kun luulin, että olen vaan laittanut sen liian paahteiseen paikkaan. Niinpä leikkasin särkyneen sydämen kellastuneet varret alas. Varmaan ne olisi voinut myös kieputtaa kerälle. Hupsut akileijat silppusin saksilla, varistellen siemenkodat huolellisesti keskelle penkkiä.

Sitten istutimme penkkiin kaksi kaunopunahattua ja niiden eteen punatähkän. Halusin kukkiin samaa sävyä kuin särkyneessä sydämessä on. Tulipa soma yhdistelmä, kerrassaan. Rimmaa mukavasti myös syysleimuihin käytävän toisella puolella.



Kyllä meillä on kaunista.


torstai 3. elokuuta 2017

Kurpitsaniksi

Osallistuin kesäkisaan muun muassa kurpitsankasvatusniksillä. Suuri oranssi talvikurpitsa kasvaa hyvin lehtikompostissa, mutta on niin valtava, ettei oikein mahdu mihinkään. Avuksi tulevat aita ja S-koukut.

Vuorasin vihreän kompostikehikon siististi mustalla maisemointikankaalla, koska sijoitin sen näkyvälle paikalle keittiöpuutarhaan. Kangas myös tiivistää kompostin ja pitää sen lämpimänä, jolloin kompostoituminen nopeutuu.

Aloimme kasata lehtikompostia edellisenä syksynä - pohjalle pari kassillista oksasilppua, sitten vuorotellen puutarhajätettä, oksasilppua ja sellaista. Jatkoimme keväällä ja pinta kohosi vähitellen istutuskorkeuteen.

Kesäkuussa istutimme kaksi kurpitsan taimea. Sanomalehtitötteröön hyvää multaseosta, tötterölle kuoppa ja paikalleen, sitten taimi keskelle tötteröä. Toinen kurpitsa toiseen kulmaan, toinen toiseen.

Pidimme taimien päällä harsoa pitkälle heinäkuuhun, kunnes kasvu alkoi kunnolla. Päivisin toki avasimme ja annoimme hengittää. Jatkoimme myös kompostin täyttämistä puutarhajätteellä, kurpitsojen vierestä. Nyttemmin olen laittanut myös sahajauhoa, kun huomasin, että etana oli pujahtanut apajille. 


Keittiöpuutarhaa ympäröi verkkoaita. Kurpitsat mahtuvat kasvamaan, eivätkä haittaa muita viljelyksiä, kun niiden varret ohjataan verkkoaidan ulkopuolelle. Olemme ripustaneet niitä isoilla S-koukuilla, leveä nauha varmaan toimisi myös.

Kurpitsa ottaa hyvin kiinni aidasta omilla kärhöillään. Lehtiä täytyy vähän vahtia, että ne pysyvät omalla puolellaan aitaa - sisäpuolella kun ei ole niille tilaa.

Komeasti kukkii, ja kaksi kurpitsan alkua aidassa jo on. Sujautan ne verkkokasseihin jahka kasvavat vähän isommiksi.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tiluksilla

Kesäaurinko hellii meitä ja tiluksilla riittää hämmästeltävää.

Rullasin tomaattihuoneen verhot ylös, jotta tomaatit saisivat riittävästi aurinkoa. Pölytyksestä olen ollut huolissani, löytävätkö pörriäiset kukkiin ovenraosta. Koleampina päivinä kun en ole raaskinut nostaa ovimuovia, ettei kasveille tule kylmä.

Ainakin joku on löytänyt, koska tomaateissa on pikkuruisia raakileita. Leikkasin varkaat ja joitakin ylimääräisiä lehtiä, jotta kasvuvoimaa riittäisi pikkuisten kypsyttelyyn.

Avomaankurkkukin tuntuu viihtyvän hyvin, siinä on jo monta alkua. Paprikat, purjot ja sipulit sinnittelevät, kovin ovat pieniä.

Köynnöspapujen istutus suureen pyöreään vatiin näyttää onnistuneelta. Laji on melko voimakaskasvuinen, joten laitoin tukevat kepit ja kullekin pavulle oman kiipeämisnarun.

Toivon hyvää satoa, koska tämä on lempipapuni isoine jättipalkoineen. Viime kesänähän taimetus epäonnistui ja satoa tuli vain sen verran, että sain talteen siemeniä. Nämä ovat noista omista siemenistä taimetettuja, jännittävä nähdä ovatko palot yhtä muhkeita kuin ensivuotisissa. Kukkia ainakin on mukavasti.

Papujen keskellä kasvaa isosamettiruusu, tuholaisia karkottamassa. Selvästi viisaampi valinta kuin suurikokoinen ryhmäsamettiruusu.

Maissit pääsivät tänä vuonna aurinkoisemmalle paikalle. Kasvu on komeaa ja ensimmäiset tähkät alkavat juuri muodostua. Sato tietysti jää melko vaatimattomaksi meidän kesässä, mutta hienon näköinen maissi on, jykevine varsineen, ja siksi sitä on kiva kasvattaa.

Viime vuonna kyllä nauratti, kun silputtiin maissinvarsia ja kurpitsan lonkeroita. Syötäviin osiin verrattuna niitä oli jokseenkin paljon. 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kukkien juhlaa

Eipä tarvitse kesällä laitella kukkia maljakkoon, riittää kun vain kiertelee puutarhassa. Aikaa siinä tosin menee, kun täytyy jokaisen ihanuuden kohdalla pysähtyä. Hassua muuten, miten valkoiset kukat näyttävät ennen pitkää saavan roosan sävyjä. Pilkkumikin, äitienpäiväruusuni, oli alunperin valkoinen.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Marjamietteitä

Puutarhassa kasvaa omenoiden, raparperin ja vuosiviljelmien lisäksi hämmentävän monenlaisia marjoja. Jännällä odotamme karhunvadelman satoa. Viime kesän versoja on paljon ja kukinta oli hyvin kaunis. Kuten vadelmallakin, jokaiseen kukkaan ilmestyi sittemmin pieni raakile ja kohta ne varmaan alkavat kypsyä. Niitä on todella paljon.

Perinteisempi, runsas vadelmapenkki tontinrajalla tarjoaa maistuvat aamiaisjälkkärit moneksi päiväksi. Ensimmäiset marjat alkavat juuri nyt kypsyä. Lajikkeita penkissä on ainakin kolmenlaisia, kaikki vähän eri makuisia.

Puuvartinen mustaviinimarja on osoittautunut varsin satoisaksi. Oksat ovat aivan täynnä marjoja, joista ensimmäisiä on jo päässyt maistelemaan. Valitsin lajiksi mustan, kun rastaat tuntuvat niin tykkäävän naapurien punaisista viinimarjoista. Ehkä tämä ei niin houkuttele.

Harmikseni en ollut ymmärtänyt tukea oksia kunnolla, ja kovissa tuulissa yksi katkesi. Loput kiinnitettiin sitten pikaisesti nauhoilla tukipuuhun. Paremmin pääsee laittamaan vasta syksyllä, kun lehdet ovat tippuneet. 

Karviaisia meillä on kaksi pensasta - keittiöpuutarhan kupeessa punainen ja etupihalla vihreä karviainen, joka on sekä minun että rastaiden suosikki. En ole oikein keksinyt, millä marjoja voisi kivasti suojata, lintuja vahingoittamatta. Kummassakin on reilusti raakileita, ainakin syötäväksi ja ehkä vähän hilloksikin.

Pikkuisissa pensasmustikoissakin on muutama raakile. Niistä kasvaa aikaa myöten suurehkoja pensaita, nyt ovat vasta polvenkorkuisia.

Pinkkipenkissä, pionin juurella on asetelmassa kolme mesimarjaa. Hamputus on sopinut niille erityisen hyvin, herkät kasvit kun eivät siedä rikkaruohoja. En tiedä marjovatko koskaan, mutta pienet kukkaset ovat ihastuttavia.

Pikkumansikoita kasvaa siellä sun täällä, mutta niiden marjat eivät ole kovin makeita. Olen suunnitellut pienen mansikkapenkin laittamista, ehkä siinä makukin parantuisi. Pyöreä ja maasta koholla oleva penkki olisi mukava, totetutusta täytyy hieman vielä pohdiskella.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Lyhtyenkeli

Puutarhalle ilmaantui suloinen enkeli, muistona Mustionmatkalta. Sellainen, jonka päälle sataa lumihiutaleita, kun sitä kääntelee. Siinä hän nyt katselee kaunista puutarhaa, kurkkii ja hämmästelee.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Valloittavat pionit

Ajatella, että ennen en oikein pitänyt pioneista. Ehkä en vain ollut katsellut niitä riittävän läheltä. Niinkuin nyt näitäkin, saman pionin kukintoja - toinen hiukan roosa, toinen valkoinen.Valtavat, kuitenkin niin herkät.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kesäinen kimppu

Kun on silmää kauneudelle, sievä asetelma syntyy vaikkapa pallolaukan, unikon ja akileijan varsista siemenkotineen, pinkin pionin kera. Apupuutarhurilla on.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Aamuiloja

 
Vapaapäivän iloja on kierrellä aamulla puutarhassa. Tutkailla ajan kanssa, mitä siellä on tapahtunut ja millainen päivä tänään on tulossa.

Ihastella kaikkein kauneimmat kukinnot, rohkaista nuppuja avautumaan, harmitella kanin syömät orvokit ja sipulit, raottaa tomaattimajaa pölyttäjille.

Suunnitella päivän puuhia, nostella valmiiksi keppejä tuonne, kastelukannuja tänne, nauhoja ovenkahvaan.

Päivän kuluessa useimmat puuhat korvautuvat uusilla ja siirtyvät sujuvasti seuraaviin päiviin, mutta väliäkös tuolla.

Karjalan neito, Idän unikko, kultahelokki. Kaunista on.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mun piha

Niin on mieluisa minulle nyt tuo etupiha, kaarevine polkuineen ja kukkaryhmineen. On mukava tunne huomata, että oma näkemys oli juuri hyvä ja oikea. Nyt piha tuntuu omalta.

Kukkaryhmissä toki riittää vielä paljon ideointia ja kokeiltavaa. Leimupenkki tuntuu tällä hetkellä aika valmiilta, kesän mittaan nähdään kuinka se muuttuu. Nyt siinä kukkii valkoinen pioni, akileijoissa on jo siemenkodat ja syysleimut alkavat pian tehdä nuppuja. Ympärillä on runsain mitoin suloista valkoapilaa, kylvös onnistui hyvin.

Käytävän toisella puolella särkynyt sydän kyllä kärsii paahteisesta paikastaan. Se täytyy joskus siirtää puolivarjoon, hassuine akileijoineen. Vieressä piparmintut ja kurkkuyrtit mittelevät oman pyöreän penkkinsä herruudesta, minttu taitaa olla vähän voitolla. Särkyneen sydämen taakse taas piti tulla pieni auringonkukkapelto, mutta kani luuli sitä aamiaiskattaukseksi. Muutama siinä on vielä jäljellä, verkoilla suojattuna.

Pinkkipenkissä uhkea pioni on parhaimmillaan, täynnä raskaita kukintoja. Sen edustalla matalaksi ajateltu valkoinen kyläkurjenpolvi on ulottunut samankorkuiseksi ja kukkii kauniisti. Taustanaan on suuri Poppius, joka ihastutti juhannuksen aikaan ja alkaa nyt tehdä jo kiulukoita.

Äitienpäiväruusu pionin juurella availee vaaleanpunaisia nuppujaan. Vieressä pienet mesimarjat ilahduttivat alkukesästä pienillä kauniilla kukillaan.

Myös kaksi verenpisaraa on selviytynyt, mutta tekevät vasta ensimmäisiä lehtiään. Luulimme niitä menetetyiksi ja istutimme yhden viereen pienen pelargonian ja toisen syliin valkoisen särkyneen sydämen. No, kani kävi sitten syömässä puolet tämän juurista. Olkoot nyt kaikki vaan rauhassa ja katsotaan, kuinka niiden käy.

Vastapäätä rehevä siperiankurjenmiekka kukki kauniisti alkukesästä, muttei yhtä runsaasti kuin viime vuonna. Ehkä kylmät säät eivät ole sen mieleen. Vieressä yksi lemppareistani, tarhaukonhattu kurottelee korkeuksiin.

Näiden juurella sinnittelee pikkuinen saksankurjenmiekka, joka syksyllä pelastettiin purkutuomion saaneesta perennapenkistä. Ehkä jonain vuonna näemme, minkä värinen kukinto sillä on. Seuraa sille pitää pieni kivikkokasvi, jonka nimeä emme vielä tiedä.

Portaiden lähellä, sireenin juurella sininen saksankurjenmiekka kukkii iloisesti kilpaa päivänkakkaroiden kanssa. Mun Suomi 100v.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Suorat mutkiksi


Vielä pari päivää sitten tässä oli käytävä, suoraan portilta ovelle. Arvatenkin ihan alkuperäinen, koska suurimmalla osalla naapureistakin on sellainen.


Vastaavasti tässä oli nurmikko.


Vaihdoimme ne keskenään. Mukavan mutkikasta.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Tikkailta

Tikkailta katsottuna puutarha näyttääkin ihan toisenlaiselta. Aika hieno.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Komeet kurvit

Vihdoin päästiin jatkamaan pihapolkua, jonka ensimmäiset kaarteet tehtiin syystöinä. Apupuutarhurit tulivat hommiin ja työ sujui vauhdikkaasti.


Uuden polun reunat merkittiin naruilla ja vanhan polun laatasta tehtiin pahvimalli. Mallin mukaan leikattiin nurmikosta palasia ja korvattiin laatat niillä.



Hetkessä tuli hieno nurmikko vanhan polun paikalle. Hiukan muhkurainen, mutta aikaa myöten ja hyvällä kastelulla se siihen kyllä tasoittuu.

video


Vanhan polun alla oli komea muurahaisasutus. Saapa nähdä, mitä ne pitävät nurmikosta ja kastelusta.

Sitten kaivettiin loput uuden polun paikalla olleesta nurmikosta pois. Pohjaa tasoitettiin vähän ja peitettiin sitten kaksinkertaisella maisemointikankaalla. Kankaan päälle kivituhkaa ja laatta paikalleen. Jos se tuntui keinuvan, kivituhkaa sopivasti kulmien alle.


Seuraavana päivänä viimeistely: kaunista punaista kivituhkaa, harjaten laattojen väleihin ja reunuksille. Jahka sataa, kivituhka painuu ja tiivistyy. Sitten lisätään toinen mokoma, niin että käytävästä tulee tasainen ja tukeva.

- Kyllä on komeet kurvit sulla nyt! laittoi naapuri viestiä. Eikö.