Sininen ja valkoinen

Luonto sommittelee. Kulmasireenin juurella päivänkakkarat kehystävät saksankurjenmiekkaa, jonka kukinta on kauneimmillaan.

Työaamu

Miten tästä nyt töihin raaskii lähteä, kun puutarha on kauneutta täynnä?

Juhannusruusut, ihanat unikot, karjalanneidot amppelissaan. Liljapenkissä nuppuja, suloinen vaaleanpunainen Poppius, siniset siperiankurjenmiekat uljaina. Päivänkakkarat raikkaan valkoisina, karhunvadelma täydessä kukassa, särkynyt sydän akileijoineen. Kärhöpenkin kaunis asetelma, siniset kurjenpolvet ja pikkuinen pelargonia. Mihin tahansa katson, luonto alkaa olla kauneimmillaan.

Perennojen parissa

Apupuutarhuri on pistänyt toimeksi ja siistinyt perennapenkkejä. Rikkaruohot pois, narsissien ja liljojen varret viherravinnoksi, hamppupäistärettä katteeksi. Tulipa kaunista.

Syysleimupenkkiä odotan kovasti, miltä se kesän mittaan tulee näyttämään. Se rakennettiin melko myöhään syksyllä, mutta kasvit näyttävät juurtuneen ja talvehtineen mukavasti. Edessä on tummanlilaa akileijaa, keskellä valkoista, vaaleanpunaista ja pinkkiä syysleimua, takana valkoisen roosa pioni. Juurella keväisiä sipulikukkia sekä pienikukkaista markettaa. Laventeleistakin yksi taisi selviytyä talvesta.

Syreenipenkin perennat kasvavat kohisten. Tilaa on ja kosteutta riittää nyt, kun kaikki suuret syreenit kaadettiin keväällä. Metsäkurjenpolvet jo kukkivat, niiden vieressä viihtyy valkoinen syysleimu - puutarhatontun lisäksi.

Etualalla tarhaukonhattu ja ritarinkannus mittelevät, kumpi kasvaa korkeammaksi. Viime kesänä kumpikin voitti, mutta latvat tahtoivat sekaantua syreenin oksiin. Valkoinen maanpeiteruusu somistaa kokonaisuutta loppukesän kukinnallaan.

Maanpeitekasviksi istutimme valkoista sammalleimua, joka kukki keväällä kauniina - lilana - mattona.

Lyhtykukkaa oli vanhassa perennapenkissä siellä täällä, se on kova leviämään. Syksyllä kauniin oranssina loistava kukka sai ihan oman penkin, jossa voi kasvaa mielin määrin.

Jostain syystä syksyllä penkkiä tehdessäni olin huolissani siitä, tulikohan pikkusipuleita tarpeeksi. Idän sinililjaa, kevättähteä ja muuta kaunista. Huoleni oli todellakin turha.

Varmaan olin mättänyt niitä oikein roppakaupalla, kun liljat eivät meinanneet mahtua kasvamaan keskenään. Varretkin jouduin leikkaamaan viherravinnoksi, jotta lyhtykukat pääsevät kasvamaan. Ja ne ovat sentään aika voimakastahtoisia.

Pinkkipenkissä kasvoi viime kesänä etualalla ihastuttavaa sinipunaista verenpisaraa. Se näyttää kuitenkin jääneen talven jalkoihin, paksusta talviturpeesta huolimatta.

Laitoimme tilalle valkoisen särkyneen sydämen sekä iloisen vaaleasävyisen pelargonian. Sen takana rehentelee valkokukkainen kyläkurjenpolvi, takanaan pinkki pioni.

Äitienpäiväruusu kasvaa pionin kainalossa, vierellään vadissa pieni pinkki neilikka sekä herkät mesimarjat. Toisella puolella valkoisia narsisseja, harjaneilikkaa ja tulevaisuudessa myös tähtikukkaa, jonka nimeä ei vielä olla kuultu. Penkki päättyy komeamaksaruohoon, joka on mehiläisten ja perhosten suursuosikki.

Keskipihan liljapenkissä oli ruuhkaa. Tilaa järjestettiin leikkaamalla jalokiurunkannus sekä narsissien lehdet viherravinnoksi.

Keltainen saksankurjenmiekka penkin päässä ei taida tänä kesänä juuri kukkia, lehdet kyllä ovat sitäkin komeammat. Oranssi unikko on penkin alkuperäisasukas, samoin komeat oranssit päivänliljat ja pienemmät keltaiset. Myöhemmin niiden rinnalle nousee vielä uhkeaa valkoista päivänliljaa.

Penkinpään tulikellukka on kukkinut jo kertaalleen, uusia kukintoja odotellaan. Se sai syksyllä lisää tilaa, kun harvensin liljoja mielestäni reilusti. Aika riittävästi niitä silti näyttää olevan.

Puolivarjoon

Naapurinrouva oli huomannut uuden tomaattihuoneemme ja tarjosi siihen ylimääräiseksi jääneitä bambuverhoja.

Ensin en oikein innostunut, mutta apupuutarhuri houkutteli kokeilemaan. On se mukavaa, kun toisilla on enemmän viisautta kuin itsellä.

Alkukesästä verhot suojaavat viileältä, keskikesällä paahteelta. Sitäpaitsi ne ovat mukavan näköiset ja viimeistelevät rakennelman kivasti.

Vaalea kate on hamppupäistärettä, jota leviteltiin kokeeksi lähes kaikille viljelyksille.

Juhannuksen kuningatar

Kuningatar kukassa, ja juuri juhannuksen aikaan.

Asetelmia

Puutarhassa asetelmat ovatkin vähän suurempia kuin kotona tai parvekkeella. Silmän harjaantuminen vie aikaa, mutta vähitellen kauneutta oppii katsomaan ja suunnittelemaan.

Yksi ehdottomista suosikeistani on porttikaaren kärhö, joka kukkkii loppukesästä sinisenä pilvenä. Keväällä alle polvenkorkuiseksi leikattu köynnös kasvaa huimaa vauhtia.

Kultapiisku siirrettiin keskikäytävän viereisestä perennapenkistä. Se leviää kuulema voimakkaasti, mutta halusin kuitenkin säästää pienen palan. Täytyy vaan leikata varret ennen siementen kehittymistä. Oikealla puolella on varaston kulmalta aikanaan muuttanut juhannusruusu ja taustalla pensashanhikkiaita. Keskellä kerrostalotyyppinen kotikolo ja sen juurella pikkusydän.

Kultapiiskusta vasemmalla, vanhan omenapuun juurella ihanat idänunikot. 

Pala taivasta

Kesän parhaita hetkiä.

Juhannusviikolla

Puutarha valmistautuu juhannukseen.

Ukkosta ilmassa

Upeat unikot

Unikot ojentelevat itseään näköalapaikalla, ohikulkijoiden ilona. Pulleat nuput, upeat kukinnot. Valkoisten joukossa yksi oranssi, värimaailmaa täydentämässä.

Ihania idänunikoita saatiin ihastella jo viime kesänä. Hieman hämmentyneinä siitä, että kaunottarien kasvatus onnistui sittenkin.

Hamppupäistäre

Naapuri mainosti luonnonmukaista katetta viljelyksille ja pitihän sitä kokeilla. Niinpä tilasimme kimpassa hassulta kuulostavaa hamppupäistärettä, ison laatikollisen kullekin.

Sitä sitten apupuutarhurin kanssa levitimme sinne tänne, sitä mukaa kun teimme istutuksia. Perunoille emme laittaneet, mutta yrttilaatikot, maissit, porkkanat, kurpitsat, tomaatit, kesäkurpitsat ja sipulit saivat osansa. Jäi sitä vielä perennoillekin.

Katteen pitäisi suojata hallalta ja helteeltä, vähentää kosteuden haihtumista ja vaikeuttaa kotiloiden kulkua. Saapas nähdä. Syksyllä sen voi sekoittaa multaan, maata kuohkeuttamaan.

Lisätietoa: hamppukauppa

Itävallan ihmeitä

Sain syntymäpäivälahjaksi myös muutaman pussillisen hassuja siemeniä. Köynnöstävää kesäkurpitsaa, kaksivärisiä porkkanoita, kiinansipulia, punakeltaista miinanköynnöstä ja jättiauringonkukkaa.

Yksi kesäkurpitsa pääsi yrttilaatikon päätyyn, kaksi paviljongin kulmalle. Varret saa hyvin tuettua aitaverkkoon.

Koristeellisten porkkanoiden kylvö vähän myöhästyi, mutta sinne ne vihdoin pääsivät tavallisten porkkanoiden ja pinaatin rinnalle.

Kiinansipuleita sijoiteltiin sinne tänne, tomaattihuoneeseen ja viljelylaatikoihin.

Miinanköynnöspuolestaan saa kiipeillä vanhaa sängynpäätyä pitkin, Syysviirun juurella. Jättiauringonkukat istutettiin portin lähelle, pikkuiseen auringonkukkapeltoon.

Mitenkähän pidempään kasvukauteen tottuneet kasvit mahtavat pärjätä meidän viileässä kesässä.


Kylvettyä:

Kletterzucchini, Black Forest F1, Cucurbita pepo, N. L. Ehrestensen
Möhren, Purple Haze, N. L. Ehrestensen
Schnittknoblauch, Fat Leaf, Kiepenkerl
Sternwinde, Mina Lobata, Ipomea Quamoclit, N. L. Ehrestensen
Riesensonnenblume, King Kong, N. L. Ehrestensen

Hyvät grobiootit

Taimikasvatus sujui tänä vuonna hienosti. Taimet ovat hyvinvoivia ja reippaita, niitä on ilo istuttaa.

Kasvatin taimet ensimmäistä kertaa verannalla. Siitä tulikin väliaikaisesti hieno taimela. Veranta on päivisin hyvin aurinkoinen ja lämmin, mutta viilenee öisin. Varmaankin valoa ja lämpöä oli pikkuisille juuri sopivasti. Kastelin taimia alustoille, jotta niiden juuret kehittyisivät vahvoiksi. Läpinäkyvät, ilmavasti asetellut muovit pitivät kosteuden tasaisena.

Saimme näytteeksi luonnonmukaista taimimultaa, joka sisältää hyötymikrobeja. Se on tarkoitettu juuri kylvöksille ja taimikasvatukseen. Osa taimista sai sekoitusta, osa pelkästään tätä GroBiootti-multaa. Mainiosti toimi ainakin minun taimelassani. Ensi keväänä en kylvöissä muuta käytäkään.

Lisätietoa: Green Care

 

Hyönteishostelli

Apupuutarhuri nikkaroi pikkuruisen hyönteishotellin vadelmapenkin reunaan, asukkaita houkuttelemaan. Ehkä se on hostelli, kun on niin pieni. Hyvin suloinen.

Tomaattihuone

Ihana tomaattihuone on vihdoin valmis. Kuin pikkuinen kasvihuone, ikkunoineen ja vinokattoineen. Pian päästään istuttamaan tomaattia, kurkkua, sipulia ja paprikaa. Ne ovat jo päivisin käyneet harjoittelemassa.

Mummolassa oli aikanaan kasvihuone navetan päädyssä, sellainen iso, jonka sisälle käveltiin. Muistan hyvin sen lämpimän kostean, tomaatintuoksuisen ilman. Itse laitoin viime kesänä keittiöpuutarhaan kasvihuonemuovista pienen tomaattimajan. Se oli söpö, ja tuoksu oli oikea, mutta kasvukaudella pieni tila oli liian tukahduttava. Nyt tilaa on hieman enemmän ja ilma kiertää paremmin. Eihän tämä oikea kasvihuone ole, mutta ikkunat suojaavat tuulelta ja sateelta.

Puuhaa siinä oli, tottakai. Vanhat ikkunat sain syksyllä naapurin purkumökistä, ja koko talven piirtelin niitä vuoroin vaakaan ja vuoroin pystyyn. Laskeskelin pystypuiden mittoja, pohdiskelin mitä laitettaisiin katoksi ja miten sen saisi vinoon. Lautoja olin saanut toiselta naapurilta, ne talvehtivat keinussa pressun suojissa. Mökissä oli viisi vajaakorkuista ikkunaa vähän ylimääräisenä, niitä käytettiin talvisin tuplina. Maaliakin oli varastossa, joten lopulta tarvitsi ostaa vain rungon muodostavat pysty- ja vaakapuut sekä metallisia kulmia, reikälevyjä ja ruuveja.

Kokoaminen sujui muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta olin laskenut ikkunoiden alle tulevan vaakapuun liian naftiksi. Mökin uolelle suunnitellut pystypuut olivat vähän pidemmät, joten laitettiin ne. Siinä meni katon kaltevuus, mutta eipä tarvinnut lähteä uudestaan kaupalle. 

Maalaus oli kyllä hankalaa tässä vaiheessa, koska isoja seinustoja oli raskas käännellä. Onneksi oli aurinkoisia päiviä, ettei tarvinnut rakennella sateensuojia.

Alunperin olin ajatellut, että maalausurakka olisi ennen kokoamista. Niin se olisi kannattanut tehdä, mutta onnistui se näinkin. Alaosasta tuli kauniin sininen, yläosan puut sekä ikkunankarmit ovat valkoiset. Ikkunat ovat vanhat ja aika huonokuntoiset, mutta niiden kunnostaminen sai jäädä toiselle kesälle.

Maalin kuivettua kiinnitettiin sivut toisiinsa päätypuilla ja ruuvattiin sitten alaosan päätylaudat. Kehikko nostettiin keittiöpuutarhaan ja loput ikkunat kiinnitettiin siellä. Julkisivuikkunat ovat kiinteät, mutta päätyikkunoita voi nostaa ja laskea, sen mukaan haluaako tuuletusaukon alas vai ylös. Mökin puolella on ikkunat vain reunoissa ja ne voi avata, jotta työskentely on helpompaa. 

Laatikon sisäpuolen käsittely aiheutti päänvaivaa, miten estäisin sitä lahoamasta. Ensin ajattelin käyttää tervaa, mutta mielikuva tomaattien terva-aromista ei miellyttänyt. Lopulta sivelin pari kerrosta Supi saunasuojaa, kun sitä sattui olemaan varastossa.

Laitoin seinustoille paksun vesiputken pätkiä tuomaan ilmavuutta, sitten ympäriinsä ensin teräsverkkoa ja sen päälle maisemointikangasta. Pohjasta leikkasin kankaat auki, että madot pääsevät matkustamaan vapaasti.

Sen jälkeen laatikkoa täyttämään. Ensin naapureilta haalitut vadelmanvarret, omat kun silputtiin jo viime syksynä. Sitten multasekoitusta, jossa perusmullan lisäksi hiekkaa, kalkkia ja naapurimökistä saatuja sahajauhoja. Pintaan pari sanomalehteä ja sitten ostomultaa päälle. Mitenkähän tässä käy.

Katoksi tuli ensin kasvihuonemuovia, jonka nostin ylös kieputtamalla sen laudan ympärille. Se ei kuitenkaan pysynyt tuulessa paikallaan. Monien pohdintojen jälkeen katseeni osui vihdoin ylimääräisiin tuplaikkunoihin. Ne asettuivat mukavasti vinoon, kun etureunaan kiinnitetiin lauta kantilleen.

Päätyihin tein pienet tuuletusikkunat rimoista ja muovista. Ne sopivat alaosaan, kun ikkuna on ylhäällä, ja ne saa helposti pois paikaltaan, kun haluaa lisätä tuuletusta.

Kattona ollutta muovia kavennettiin ja siitä tuli mökinpuolen keskiosaan mainio ovi. Viileällä ilmalla muovi pysyy alhaalla laudan ja kiven avulla, lämpimällä sen voi kieputtaa laudan ympärille ja nostaa katon reunalle.

Mummolafiilistä pienessä mittakaavassa.