Radiossa

Laajasalon opiston toimittajaharjoittelija kävi eilen hämmästelemässä kevään tuloa puutarhalla ja teki jutun Yle Helsingille. Mukavasti tulevat esille kasvikunnan monimuotoisuus, tekemisen meininki ja ulkoilusta nauttiminen.

Juttu löytyy Yle Areenasta:   http://areena.yle.fi/1-4137284

Aikaisemminkin on toki julkisuudessa oltu. Viime keväänä puutarhan omenapuut kukkivat niin upeasti toukokuun lopulla, että Ylen toimittajakin kävi niitä hämmästelemässä:  Facebook

Kevättöihin oli silloin päästy jo maaliskuun lopulla:  http://yle.fi/uutiset/3-8773663

Kaupunginosaradiossa taas oli mainio juttu viime syksyn elomarkkinoilta, tapahtumista ja yhdistystoiminnasta. Alkaa kohdasta 23:01:   Kuuntele

Sinisilmät

Suloiset sinivuokot kurkkivat kulmaruusun juurelta. Turhaan pohdiskelin, tuliko syksyllä laitettua liikaa multaa niiden päälle. - Hyvin pärjätään!

Kevätilta

Kevät viipyilee, tänäänkin satoi lunta ja rakeita. Toissapäivänä tuli sateen jälkeen kaunis ilta, lämmin ja aurinkoinen. Krookuksia ja pieniä liljoja ilmaantuu päivittäin lisää, lumikellot ovat kukkineet jo kuukauden päivät. Narsissit alkavat nousta ja tulppaanien lehdet pilkottavat.

Vadelmaverkko

Nikkaroin karhunvadelmalle taustaverkon, leveän ja tuulessakin tukevan. Pienempisilmäisen kuin edellinen, josta versot kasvoivat läpi kurpitsamaalle. Tänä kesänä vadelman pitäisi kukkia ja tehdä ensimmäiset marjat. Versot pitäisi kuulema tukea vaakasuuntaisesti, niin ne ymmärtäisivät ryhtyä tuotteliaiksi. Verkkoon niitä on nyt hyvä kiinnitellä, kun muistaa varoa piikkejä.

Taustasta tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin - reilun kokoinen, mutta hyvin huomaamaton. Karhunvadelman viereen mahtuu vielä pieni istutus ruusupapua tai tuoksuhernettä, verkkoa pitkin kiipeilemään. 

Käytin samaa aitaverkkoa jolla olemme reunustaneet kukkapenkkejä, suojaksi kaneilta ja ruohonleikkurilta. Korkeutta sain jatkamalla verkkoa alareunasta.

Aiempaa aitaa varten maahan oli lyöty metalliputket, joihin sujautin pitkät vihreät kukkakepit. Verkko on ylhäältä pujoteltu keppeihin ja alhaalta sidottu rautalangalla.

Omapäiset krookukset

Vuodenaikapenkkiä myllätessäni yritin samalla siirtää krookuksen sipuleita kauemmaksi aitaverkosta, että mahtuisivat kasvamaan paremmin. Turhaa työtä näemmä - omapäisesti ne hiipivät aidan alle ja pihan puolellekin.

Pääsiäispuu

Alunperin ajattelin hakea muutaman pajunvitsan ja laittaa ne koristeltuna minttupenkkiin, ohikulkijoiden iloksi. Pyöräilin läheisen luonnonsuojelualueen viertä, mutten oikein löytänyt sopivia pajuja, joista olisin raaskinut napsia oksia. Sen sijaan jäin ihastelemaan upeita kevätmaisemia, muuttomatkoiltaan palanneita lintuja ja luonnontilaista metsää.

Nappasin sitten kauniin sireeninlatvan, jonka joku naapuri oli kärrännyt risukasaan, ja askartelin siitä kokonaisen pääsiäispuun. Tipuja, munia, höyheniä, kärpässieniä... iloisia värejä alkavaan kevääseen. Juurelle kylvin vähän vehnää. Eihän sitä tiedä jos tulisi lämpimiä päiviä, se voisi nousta oraalle juuri sopivasti, sipulikukkien kera.

Hetki verannalla

Vihdoinkin sain hetkeni verannalla. Tai siis tuolin, jossa nauttia hetkestä. Tai oikeammin paikan tuolille, ja jopa pienelle pöydällekin.

Mökin ostoajoilta mieleeni jäi verannalla ollut korituoli. - Siinäpä ihana paikka istuskella, ihastella puutarhaa ja vaikka lueskella, muistan ajatelleeni. Auringossa kylpevä veranta kun on aina lämmin, ja sateella suojaisa, mutta kuitenkin näköalapaikalla.

Kuinka ollakaan, veranta kuitenkin täyttyi nopeasti erilaisista asioista. Ajoittain se on muistuttanut enemmän varastoa kuin lepopaikkaa.

Talvella sitten päätin tehdä tuolille tilaa ja purkaa päädyssä olleen vanhan työkalupenkin, vaikka olin siihen asti ajatellut sen säilyttää. Purkutyön ja pienen nikkaroinnin jälkeen tuolin paikka oli valmis. Maalaamisen sentään jätin kesäiseksi puuhaksi.

Tänään asetin paikkaan tuolin viltteineen, pöydän liinoineen, eväsmehun ja keksipurkin. Ja sitten vain nautiskelin kevään tulosta.

Ensimmäisen kärpäsen surina, mustarastaan laulu, ilta-auringon säteet. Kesää odottava puutarha, pihasuunnitelmat, oma rauha.