No onkos tullut kesä?

Ripustin verannan pitsiverhoon joulukoristeet, vaikkei ulkona ole talvesta tietoakaan. Kauniit olkitähdet, sekä hopeanauhan joka on kutakuinkin yhtä vanha kuin isoveljeni. Sain viime jouluna lahjaksi myös yhtä vanhat kynttilänpidikkeet, sellaiset kuuseen kiinnitettävät. Muistan lapsuudestani, kun niissä poltettiin oikeita kynttilöitä. Sytytettiin kaikki kerralla, vähän aikaa ihailtiin, sitten kiireesti puhallettiin sammuksiin.

Tänään oli jo pikkupakkasta, kiire tyhjentää vesitynnyrit. Jokunen päivä sitten ihmeteltiin  lämpöasteita, taisi olla saman verran kuin juhannuksena. Haravoin lehdet pieniin kasoihin - siis neljäntenä adventtina. Vuodenkulku on todellakin muuttunut.

Pilkahduksia pimeässä

Marraskuisena iltapäivänä puoli viiden maissa - tähän aikaan vuodesta pimeys on pahimmoillaan. Oven päällä oleva pieni lamppu syttyy lohduttamaan, kun lähestyn avaimet kädessä. Samanlaisia täytyy saada lisää, nurkkiin ja pitkille seinustoille, sisällekin mieluusti. Porraspielessä kaunis aurinkokennovalaisin, jaksaa vielä valaista.

Kynttilät lepattavat lyhdyissään, pienet aurinkokennovalot sinnittelevät kukkapenkeissä. Kauempana katulamppu, melkein kuin kuu taivaalla.

Kurpitsojen yö

Kasvimaan kurpitsoista kaiverrettiin hienot lyhdyt, pyhäinpäivän seudun pahoja henkiä karkottamaan. Siellä ne ilveilivät puutarhalla, päiväsaikaankin hauskan näköisinä.

Pidin lyhdyissä pieniä lepattavia led-kynttilöitä, turvallisia mutta vähän vaatimattomia. Kokeilin myös oikeita kynttilöitä, ne olivat minusta kauniit. Seuraavana päivänä hämmästelin, kun toisesta lyhdystä oli otettu kynttilä pois ja kurpitsan hattu oli reunasta vähän mustunut. Olisiko ohikulkija säästänyt puutarhani tulipalon alulta, vai sattuiko hän vain tarvitsemaan kynttilää? Mene ja tiedä.

 

Tarinaa lyhtyjen valmistuksesta: http://nappijanonparelli.blogspot.fi/2015/10/kurpitsalyhdyt.html

Lokakuinen lauantai

Puutarha kylpee syysauringonpaisteessa.

Ruusu kuriin

Oven edustalla kasvaa muhkea ruusu, jossa on kauniit vaaleanpunaiset kukat. Muhkeutta oli alkuun sen verran reilusti, että ruusulle tehtiin reilu nuorennusleikkaus heti ensimmäisenä syksynä. Tänä kesänä se ei sitten kukkinutkaan, mutta kasvoi kyllä muuten ponnekkaasti. Pikkuisia ruusun taimia löytyi joka puolelta, metrin säteellä.

Kitkentähommiin siis - käsiin hyvät nahkahansikkaat ja avuksi lattakärkiset pihdit sekä pienet leikkurit. Napakasti kiinni maantasalta ja juurta mukaan mahdollisimman paljon. Kylläpä se olikin levittäytynyt laajalle. Kiersin ympäri ruusupensasta, kiskoin ja katkoin hyvän tovin, kunnes olin tyytyväinen. Leikkasin vielä pensaan sisältä tukun kuivia oksia ja kuopsutin kasvualustaa siistiksi. Reunukseksi löysin tiiliskiviä ja lopuksi laitoin juurelle reilusti multa-hiekkaseosta.

Ruusupensaan vieressä on ollut maanpaossa pari orvokkia, valkoinen ja tummanlila, sekä yksi kadunvarresta siirretty. Ne tuntuvat viihtyvän siinä, joten raivasin paikalle pienen orvokkimaan.

Toiselle puolelle ruusupensasta tein tilaa neilikoille. Ennestään siinä kasvaa kaunista punaista neilikkaa, valkoisen tähtikukan sekä pienikukkaisen marketan kanssa. Ensi kesänä siirrän siihen valkoista neilikkaa sekä harjaneilikoita perennapenkin päästä.

Syksyinen puutarha

Syksy on ollut kaunis, enkä malttaisi lainkaan lopettaa puutarhatöitä. Aina vain löytyy uutta kuopsuteltavaa, siirrettävää ja istutettavaa.

Sekoittelen multaan yleensä hiekkaa ja välillä kalkkiakin. Jakelen seosta kukkien ja pensaiden juurille. Ne tuntuvat tykkäävän siitä, ja istutukset näyttävät aina jonkin aikaa tosi siisteiltä.

Eilen painelin keskipihan liljapenkkiin samalla  muutamia punakeltaisen italiantulppaanin sipuleita - Tulipa clusiana cynthia. Olisipa kiva jos ne kukkisivat. Sireenipenkkiin laitoin suloista valkoista pikkutulppaania - Tulipa polychroma.

Portinviereiseen viljelylaatikkoon istutin aikaista Sabadrome -valkosipulia, ruohosipulin ja karhunlaukan seuraksi. Niiden kanssa laatikossa talvehtivat mansikkavaarikka ja amppelimansikka. Kesäksi ajattelin istuttaa muutamia yrttejä - sellaisia, joista perhoset tykkäisivät.

"Kun muut marjatarhan kasvit riutuvat happamassa maassa, pensasmustikka hyrisee ja kasvattaa muhkeita marjoja." lupaa mainoslause. Siihen voi vielä jokunen vuosi mennä, mutta syysväritys niillä ainakin on kaunis.

Juhannusruusun siirsimme jo ensimmäisenä syksynä mökin takakulmalta näkyvälle paikalle, palokujan suulle. Tänä kesänä siinä oli vain pari vaatimatonta kukkaa, mutta muuten se vaikuttaa juurtuneen hyvin. Sitäkin eilen kuopsutin ja toivottelin hyvää talvilepoa.

Laatoitushommia

Tykkään laittaa kukkapenkeille ja isoille yksittäisille kukille kivireunuksia. Kivien löytäminen vaan on aika hankalaa. Kierrätyskeskuksessa sattuivat silmään lattiaklinkkerit, joita on siellä monenmontaa sorttia. Komeamaksaruoho sai laattareunuksen jo viime kesänä. Nyt olivat vuorossa korkea ritarinkannus sekä siperiankurjenmiekka, josta ensin lohkottiin kaksi kolmannesta ystäville.

Portin pieleen tein poteron särkyneelle sydämelle, joka ilmestyi yllättäen takamaalle. Ennestään siinä kasvoi akileijaa, saa nähdä mistä sitä löytyy ensi kesänä. Mahtuvat hyvin kasvamaan yhdessäkin, jos vain viihtyvät. Reunukseksi ripottelin kukkalaatikoista jääneet jalat, ensi kesänä ehkä siihenkin tulee laatoitus.

Kuura-aamujen kauneutta

Puutarhaa kotona

Poimin viimeiset auringonkukat maljakkoon, yöpakkasia karkuun.

Kurpitsankasvatusta

Ehkä kaikkein jännittävintä tänä kesänä on ollut kurpitsankasvatus.

Kylvin siemenet huhtikuun lopulla purkkeihin ja kasvattelin taimia toukokuun ajan - ensin sisällä, sitten lasitetulla parvekkeella. Kun purkit alkoivat käydä niille pieniksi, rohkeasti istutin taimet puutarhalle, vaikka alkukesä olikin niin kylmä.

Yksi taimista pääsi viljelylaatikkoon, perunoiden ja papujen sekä kehäkukkien ja samettiruusujen kanssa. Kaksi istutin avokompostiin, jossa oli silloin enimmäkseen pientä risua ja heinää - oikeastaan vain näyttääkseni, että kyllä se onnistuu, "kun mummollakin oli aina avokompostin päällä kurpitsa". Tein sanomalehdestä tötteröt ja täytin ne mullalla, jotta pikkuiset pääsisivät hyvään alkuun.

Taimet kärsivät kylmästä ja kasvu käynnistyi hitaasti. Sitten sitä riittikin. Vartta ja lehtiä tuli varmaan metri päivässä, ja kukkiakin oli mukavasti. Kahta kurpitsaa vaalin ja ihastelin loppukesän ajan, hämmästellen, miten niin pienestä siemenestä voi kasvaa jotain niin hienoa.

Syyskuun lopulla löytyi kolmas komistus, kaikkein suurin kurpitsa, joka oli ovelasti piiloutunut avokompostin taakse. Toiset kaksi olivat saaneet hyvin oranssia väriä, mutta tämä oli kasvanut varjossa ja oli aivan tummanvihreä.

Yöt alkoivat olla jo kylmiä. Kävin välillä iltaisin peittelemässä kurpitsaiset, ja aamulla ottamassa peitteet pois. Lopulta arvelin, että ne eivät enää kasva kummemmiksi ja korjasin sadon, juuri yöpakkasten alkaessa.

Kypsyttelin kahta kaunokaista sitten kotikeittiössä, liinan alla omenan kanssa. Hämmästyksekseni myös isommasta tuli pyhäinpäivään mennessä komea tummanoranssi. Hienot lyhdyt niistä tulikin.

Keittiöpuutarhan seinusta

Aurinkoisella seinustalla kasvoi aikaisemmin ihastuttava sekamelska. Suuri kulmaruusu, viiniköynnös, parsaa, markettaa, kellukkaa, monenlaista maanpeitekasvia sekä aikaisin keväällä kukkivia lumikelloja. Lisäksi siihen oli kesän ajaksi istutettu kesäkurpitsaa, kirsikkatomaattia ja krassia sekä suurikukkaisia hortensioita.

Villiintyneen kaunista, mutta mökin hoidon kannalta vähän pulmallista. Tykkään, että mökin ympäri pitää päästä reilusti kävelemään, ja mieluusti kuivin jaloin myös sateen jälkeen. Seinät pidän mielellään kuivina ja mökin pohjan hyvin tuulettuvana.

Tosin alusta on avoin vain jonkun matkaa toiselta puolelta mökkiä sekä varaston alta. Veranta on tehty umpisokkelille, ja itse mökin alla on reilunkokoinen kellari. Sen pyöreään tuuletusaukkoon askartelin jyrsijäverkosta uuden ritilän. Sitten kapusin kellariin ja puhdistin tuuletusputken, ja työnsin kepin kanssa ritilän tiiviisti paikalleen.

Huolellisen suunnittelun jälkeen, ja katoksen laatoitustyön rohkaisemana, kaivettiin seinustaa auki noin puolentoista metrin leveydeltä.

Työ oli hieman mutkikas, koska siihen tuli neljä osaa: ensin lapionleveydeltä sepeliä, sitten samanverran niittykukkapenkkiä, paitsi teepenkin kohdalle laatoitus, sen jälkeen laatoitettu kävelytie. Kukkapenkin päähän tuli vielä pieni sorakuoppa, koska siinä on notkanne, joka kerää vettä.


Kun pohja oli kutakuinkin tasainen, laitettiin juurikangas. Kukkapenkki tarvitsi kuitenkin reunusnauhat, ettei multa sekoitu sepeliin ja hiekkaan. Kankaan päälle vai alle, arvoin, ja päädyin piilottamaan nauhat kankaan alle. Oikean korkeuden löytäminen oli hankalaa, ja aika näyttää tuliko niistä liian matalat.

Kun sepeli oli levitetty, työ näytti heti paljon valmiimmalta. Sen jälkeen tehtiin laatoitukset. Hienoa hiekkaa alle, ja kun laatat olivat paikoillaan, koristehiekkaa väleihin.

Viimeiseksi sekoittelin multa-hiekkaseoksen ja laittelin sen varovasti kukkapenkiksi. Sijoittelin kukkaset ruukkuinen oikeille paikoilleen ja jätin istutustyön suosiolla toiseen päivään.

Turkoosi Kivinokasta haettu teepenkki vielä paikoilleen, ja sitten nautiskelemaan elokuun alun lämpöisistä päivistä.

Niin siinä kävi, että istutukset jäivät muiden touhujen jalkoihin, mutta ennen yöpakkasia kukkaset kuitenkin pääsivät maahan.

Karpaattienkellot ja kissankello äidin kukkapenkistä, valkoinen kurjenkello portinpielestä, valkoisia ja vaaleanpunaisia lemmikkejä nappikukkapenkistä, sinisiä siemenestä kasvatettuja lemmikkejä. Lisäksi muutamia lumikellon sipuleita. Kesällä on tarkoitus  kylvää joukkoon vielä sinipellavaa, ruiskukkaa ja sen sellaista.

Syyssatoa

Kylmää alkukesää korvasi kaunis loppukesä ja lämmin syksy, joka tuntuu aina vain jatkuvan ja jatkuvan. Harvakseltaan istutetut viljelylaatikotkin kasvoivat lopulta ihan täyteen kaikenlaista. Pöytälaatikosta nimittäin löytyi keväällä monenmoisia siemeniä, osa jo aika vanhojakin, ja lisäksi tuli hankittua pari pussillista uusia. Täytyihän niitä kokeilla.

Värikäs kehäkukkaviidakko - samettikukilla täydennettynä - jätti alakynteen persiljat, pinaatit, kylmästä kärsineet herneet ja tavalliset pavut. Salkopavut sen sijaan löysivät itsensä heinäkuun aurinkoisina päivinä, ja tekivät ihan oppikirjan mukaisesti pari metriä köynnöstä kukin. Entä ne pavut? Pitkiä, maukkaita ja meheviä.

Kolmesta perunasta tuli viljelylaatikossa hieno sato suuria, puhtaita omanmaan pottuja. Ensi kesänä määrän voi tuplata. Säkkikasvatus sen sijaan ei oikein minulle sopinut, toki sieltäkin muutama peruna tuli. Purjot istutettiin kesäkuussa sellaisina ohukaisina heininä, ja nyt lehdillä on pituutta hyvinkin toista metriä.


Kirsikkatomaatti ostettiin taimena, mutta se sai alkukesästä kylmää eikä oikein menestynyt. Myös kurpitsantaimet meinasivat paleltua, mutta selviytyivät sittenkin hienosti. Perunoiden varjossa kasvanut talvikurpitsa on kaunis, oikein malliyksilö, ja lehtikompostissa kasvaneet oikein komeita. Ne saavat vielä jonkin aikaa paistatella syysauringossa. Kesäkurpitsaa on jo syöty sekä sellaisenaan että paistettuna, ja lisäksi pakastettu karkeana raasteena. Salaattisekoitus oli kiva kokeilu. Peltiämpärissä se kasvoi hiukan kivuliaasti, mutta monet mukavat maistiaset siitäkin sai.

Omenasato oli tänä vuonna melko vaatimaton, mutta meille ihan riittävä.

Erityisen kaunista hilloa tulee keskimmäisen puun hedelmistä. Se muistuttaa valkeaa kuulasta, mutta omena ei ole niin arka kolhuille. Huvitus ei tehnyt tänä vuonna yhtään omenaa, ja vanhin, punaisen kanelin tapainenkin, vain muutaman.

Vanha viiniköynnös siirrettiin aiemmin mökin seinustalta katoksen kulmalle. Se ei ollut muutosta moksiskaan vaan kasvoi mukavasti, ja teki loppukesästä pikkuriikkisiä rypäleitäkin. Happaman makuisia ja sitkeitä, mutta aika somia.


Portinviereisessä pyöreässä kukkapenkissä asuu voimakkaan makuinen minttu. Sitä on mukava kuivata talveksi, kauniisiin lasipurkkeihin, maku säilyy hyvin.

Penkin toiseen puolikkaaseen istutettiin muutama kurkkuyrtti, Itävallan tuliaisia. Kauniit kukat käyvät salaattiin siinä kuin kehäkukan terälehdetkin. Yrtti osoittautui runsaskasvuiseksi ja täytti lopulta koko kulmauksen. Maa on siinä(kin) ilmeisen hyvää, kun auringonkukatkin kasvoivat lähes kolmemetrisiksi.

Kukkalaatikkoon istutin muka näkösuojaksi ruusupapua. Valkokukkaiset eivät menestyneet, mutta punakukkaiset pääsivät vauhtiin heinäkuulla. Ne kukkivatkin sitten pitkälle syksyyn.

Ruusupapuja voisi kuulema myös syödä, oikein valmistettuna. Taidan kuitenkin kuivattaa ne ja kasvattaa siemenistä ensi kesänä uusia.


Kylvettyä:

Auringonkukat - Girasol, Rainbow flores, Espanjasta
Kehäkukat - Metsäpirtin multa, HSY
Kesäkurpitsat - Zucchini, Squash, S S Siemen, Schetelig
Kurkkuyrtit -  Boretsch, N.L. Chrestensen, Itävallasta
Pensaspavut - Phaseolus vulgaris, Saxa, Lidl
Perunat - Timo, Kodin Kukat
Pinaatit - Uuden-Seelannin pinaatti, S S Siemen, Schetelig
Purjot - Allium porrum, De Carentan 2, Lidl
Ruusupavut - Phaseolus coconeus, Weisse Riesen, Vesan siemenliike, sekä Phaseolus vulgaris, Rotblühende, Lidl
Ryhmäsamettikukka - Primo Orange,  S S Siemen, Schetelig
Salaattisekoitus - Baby Leaf mix, Lord Nelson
Salkopavut - Phaseolus vulgaris, Neckarkönigin, Lidl
Silpoydinherneet - Pisum sativum,  Kleine Rheinländerin, Lidl
Sokeriherneet - Pisum sativum, Sugar Bon, Lidl
Talvikurpitsat - Tom Fox, Lord Nelson

Syysauringossa

Vuodenaikapenkin syksy

Vuodenaikakukkapenkki odottaa levollisesti talven tuloa. Reippaat pienet unikot ja niiden ystävänä neiti maanpeitekasvi. Rehevät lyhtykukat oransseine lyhtyineen. Suloiset syysmyrkkyliljat ja pieni minijoulutähti. Keväällä nähdään taas ihania krookuksia, idänunikkoa sekä tulppaaneja.

Myöhäiset elämänlangat

Suurin odotuksin tehtiin keväällä kesäkukkakylvöksiä. Lemmikkejä, bella de díaa, tuoksuhernettä, tupakkakukkaa, mustasilmäsusannaa... vähän uutta, vähän vanhaa.

Hennot elämänlangan taimet pääsivät omaan kukkalaatikkoonsa, mutta eivät oikein menestyneet. Espanjan aurinkoon tottuneet kaunottaret olivat kylmissään ja sanoisinko loukkaantuneen oloisia.

Niinpä kylvin niiden rinnalle tupakkakukkaa, joka oli jo päässyt mukavaan alkuun sireenipenkin kulmalla, suuressa sinisessä vadissa.

Jokunen päivä sitten sattui silmään jotain värillistä tupakkakukkien joukossa. Mitä ihmettä? Muutama urhea elämänlanka on loppukesän lämmössä voittanut viileänpelkonsa, kietoutunut tukeviin naapureihinsa ja nyt ujosti avannut kauniit kukkansa.

Kylvettyä:

Aitoelämänlangat - Ipomea volubilis trepadora, Ipomea purpurea, Rocalba, Espanjasta
Kirjokierrot - Bella de día azul, Carrefour, Espanjasta
Lemmikit - Vergissmeinnicht, Ultramarine Zwerge, N.L. Chrestensen, Itävallasta
Mustasilmäsusannat - Thunbergia alata, S S Siemen, Schetelig
Tuoksuherneet - Lathyrus odoratus, S S Siemen, Schetelig sekä Hammenhögs (mix)
Tupakkakukat - Grandiflora, Lord Nelson