perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kotikoloja

Täytyyhän puutarhatontuillakin olla kotikoloja, ja menninkäisillä. - Kun pikkulinnuillakin on, pienemmistä puutarhan asukeista puhumattakaan.

Linnunpönttö puhdistettiin ja maalattiin suunnitellulla mökin värillä. Muita askarreltiin työväenopistolla huhtikuisena viikonloppuna.






No joo, yksi ostettiin, kun se oli niin söpö.


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Sisustuslehdestä


Vihdoin sain tehdä katonrajaan kirjahyllyn, sellaista olen monasti suunnitellut. Sopiva lauta löytyi ullakolta, hiukan sitä hioin ja pariin kertaan maalasin. Hyllynkannakkeita yritin etsiä kirpputoreilta, mutta jouduin tyytymään sisustusliikkeeseen. Pienet seinähyllyt bongasin nettikirpparilta.

Ihana enkeli on lahja ystäviltä, ajalta kun tytöt olivat pieniä. Lintukuvioisen kasviprässin taas antoi naapurinrouva. Sen avulla voisi tehdä kauniita tauluja kukkasista ja muista puutarhan ihmeistä, mutta luulenpa sen pysyvän ihan koristeena.


Osa vanhoista kirjoista löytyi ensimmäisenä kesänä ullakolta - muun muassa puutarhakirja ja keittokirja, kuinkas muuten. Täydensin kokoelmaa samanhenkisillä katukirppislöydöillä. Hyllyllä on myös uudempaa lukemista, sadepäivien iloksi. Sekä tietenkin pari lainattua puutarhakirjaa, ja jokunen omakin.

Ullakolta löytyi myös Helsingin Sanomat kesäkuulta 1966 sekä heinäkuulta 1967, jolloin olin jo melkein neljän kuukauden ikäinen. Silloin tuli ihan sellainen olo, että tämä mökki oli tarkoitettu juuri minulle.


Romanttiset Carte Postal -taulut huomasin puistokirpparilla, juuri kun mökin kaupat oli tehty. Suuri kello taas tuli mökin mukana ja näyttää aina noin puoli seitsemän. Pieni sen sijaan pysyy hyvin ajassa. Se löytyi mikkelinmatkan varrelta, eräästä pikkupuodista, jossa täytyy aina ohi ajaessa poiketa.

Touhusin sisustustöitä aurinkoisena päivänä, leudon tuulen puhaltaessa ikkunasta. Kun kokonaisuus valmistui, istuin pitkät ajat sitä ihastelemassa. - Vähän kuin sisustuslehdestä leikattua, ajattelin.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Keskipihan katseenvangitsija


Keskipihan ihanuus, odotettu liljapenkki valmistui sunnuntaina, auringon ja sateen vuorotellessa pitkin päivää.


Upeat oranssit päivänliljat saivat seurakseen kolme valkoista, jotka toivottavasti eivät edes huomanneet muuttavansa. Niissä kun on jo hienot nuput, jotka ehkä parin viikon kuluttua avautuvat. Reunusta kaivaessa tuli vastaan myös pienten keltaisten liljojen sipuleita. Ne istutin ruukunreunuksen suojaan, valkoisten serkkujensa juurelle.

Punertavakukkainen lahjalilja Laitilasta oli jo kasvanut ruukkunsa hyvinkin täyteen. Uskon, että se ilahtui päästessään puutarhaan. Sen sijaan amarylliksista en ole ihan varma, mitä mahtavat miettiä, kun säät viilenevät. Nyt ne kyllä ojentelevat nautinnollisesti pitkiä lehtiään, ja hämmentävästi toinen availee kukkaansa. Yleensähän ne kukkivat joulun aikaan, mutta ehkä tuo on viisas ratkaisu puutarhaolosuhteissa.



Keskikohtaan sijoitin kultaruukun reunuksessa jalokiurunkannuksen. Sekin on lahja ystävältä, ja matkustanut vanhalta kotipaikkakunnaltani Taipalsaarelta asti. Jalokiurunkannus kukkii varhain keväällä sievin keltaisin kukin. Se myös levittäytyy mielellään, mitä ruukkureunus toivottavasti hieman hillitsee.

Mökin seinustalta, kaivutöiden alta pelastin pari vartta kellukkaa komeine juurineen. Sen oransseja pikkukukkia ihailtiin alkukesästä, ja mielestäni myös lehdet ovat mukavan näköiset. Penkin toisessa päässä taas hennot oranssikukkaiset ulkomaanihmeet pitävät paikkaa keltaiselle saksankurjenmiekalle. Se pääsee muuttamaan sitten syksymmällä.

Muutama esikko varmaan vielä sopisi joukkoon...

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Liljankukka...



... muttei lumivalkoinen vaan ihana lämmin oranssi värililja. Sen kaveriksi tulee myöhemmin muitakin ihanuuksia, mutta nyt nautimme tästä täysin siemauksin.



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Priimaa pukkaa



- Tässä minun on hyvä olla. Istuskella ihan rauhassa, katsella päivän ihmeitä ja kuulostella puutarhan ääniä. Niin minä ajattelin eilen illalla, lämmin teemuki käsissäni. - Nyt on minulla oma paikka.

Takana oli reipas viikonloppu. Vanhaa laatoitusta purkaen ja hiekkakerrosta tasoitellen. Laattapinot autolla varovasti kuljettaen. Vanhoja ja uusia vuoroon hiekalle sijoitellen. Ja vihdoin kalusteita kasaten. Valtavan hienohan siitä tuli, paljon priimampi kuin osasin ennalta kuvitellakaan.

Saa siinä muutkin viihtyä, oikein mielellään - tervetuloa!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Vuosipäivä



Ensimmäisenä vuosipäivänä aurinko helli puutarhureita - päivä oli kesän tähän mennessä lämpimin. Pinkki pionirouva ystävällisesti huomioi juhlan ja aukaisi ensimmäisen kukkansa. Muutamaa päivää myöhemmin pioneista sai jo mukavan asetelman vanhaan kattilaan.



PS: Tällaisia me oltiin pienenä, toukokuun puolivälissä:

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Jos vain sopii


Hyvä jumala,
anna armossasi sadetta joka päivä,
jos vain sopii, keskiyöstä kello kolmeen.


Ja kuten tiedät, hyvin hienoa ja lämmintä, jotta se imeytyy maahan.


Mutta varjele sateelta Silene, Alyssym,
Helianthemus, laventeli ja muut jotka,
kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät, pitävät kuivuudesta ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille, jos niin tahdot.


Ja anna auringon paistaa koko päivän
vaikka ei tietenkään liikaa, eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä Rhododentronin päälle.


Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta, runsaasti kastematoja, mutta ei etanoita eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.


Ja jos sopii, anna kerran viikossa sataa lannoiteliuosta.
Amen.

- Karel Capek -